keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Yhden roska on toisen aarre


Löysin koulusta aarteen. Puutyötiloissa on laatikko, johon kerätään puuntyöstössä syntyviä hukkapaloja. Tuo laatikko on osoittautunut melkoiseksi aarreaitaksi: hyvin usein tarvitsen johonkin projektiin pientä puupalaa, jota ei kannata ruveta isosta lankusta työstämään. Ja niitä pieniä palasia syntyy itse kullakin. Väkisinkin materiaalia jää yli, kun valmistetaan esimerkiksi kaarevia osia suorakulmaisesta lankusta tai laudasta.

Tällä kertaa löysin vaneria. Ei mitään priimatavaraa, vaan ilmeisesti jostain isosta pakkauslaatikosta peräisin olevaa materiaalia, joka on valmistettu paksuista viiluista ja jonka pintaa ei ole höylätty tai muutenkaan hiottu sileäksi.

Kun otin levynkappaleet talteen, en vielä tiennyt, mihin niitä tarvitsisin. Ehkä niitä voisi käyttää liimauspuristimien ja liimattavien kappaleiden välissä suojana tai johonkin muuhun vastaavaan tarkoitukseen.

Hetken aikaa muuta puuhailtuani sain ajatuksen.

Minulla on aikomus kokeilla vaappujen (uistinten) valmistusta ja sitä varten tarvitsisin jonkinlaisen telineen, johon voisin ripustaa vaaput sekä maalauksen ajaksi että sen jälkeen kuivumaan.

Voisikohan sen valmistaa näistä vanerinpaloista?

Suoralta kädeltä en pystynyt tähän kysymykseen vastaamaan, koska ajatus telineestä oli tuolloin vielä ajatuksen tasolla, enkä ollut sitä sen kummemmin vielä suunnitellut. No minäpä suunnittelen sen nyt.

Otin vanerit mukaani konesaliin ja ensi töikseni sahasin niiden reunat suoriksi. Palasista suurin oli helppo tapaus - siitä syntyi 15 senttiä leveä ja kyynärän pituinen suorakulmainen levy. Pienemmät palaset olivat hieman hankalan muotoisia, mutta reunat suoristamalla niistäkin tuli käyttökelpoisen muotoiset.

Vanereita sahaillessani suunnittelin, miten liittäisin ne yhteen. Tarvitsisin pienet tukipalaset, joiden avulla liimaisin telineen kasaan ja voisinhan minä vielä varmistaa liitokset ruuveilla. Tukipalasiin tarvittava puu löytyi omasta silppulaatikostani ja ruuvit puutyöosaston miljoonalaatikosta.

Ennen liimaamista hioin vanerien pinnat sileiksi ja hiukan pyöristin särmiä - näin tekelettä on miellyttävämpi käsitellä. Sitten osat vain yhteen, liimaa väliin, ja liimausten kuivuttua ruuvit paikalleen.

Kotona kaivoin vielä retkikampevarastostani sopivan pätkän ylijäämänyöriä, jonka pujotin telineen yläosaan poraamieni reikien kautta ja näin tuli teline valmiiksi. Aikaa sen tekemiseen meni pari tuntia ja materiaalikulut olivat nolla euroa.

Edellisessä kirjoituksessani toin esille suunnittelun merkityksen mittatilaustöiden tekemisessä. Suunnittelu on tärkeä asia, mutta aina ei tarvitse. Tämä maalausteline syntyi periaatteella "tulee sellainen kuin sattuu tulemaan" - suunnitelma tarkentui sitä mukaa kuin työ eteni. Joskus voi toimia näinkin.

Kai minun nyt sitten pitää ruveta niitä vaappuja oikeasti tekemäänkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti