tiistai 10. lokakuuta 2017

Bellman-tuolin entisöinti


Entisöitävänä on valkoinen, pehmustamaton ns. Bellman-tuoli. Tuolissa on päällimmäisenä huonokuntoinen valkoinen maalipinta, jonka alla on useita erivärisiä kerroksia. Istuinosa on haljennut kahdesta kohdas­ta ja halkeamat ulottuvat reunasta reunaan. Istuinosan alapinnasta on nähtävissä, että se on aiemminkin halkeillut ja sitä on korjattu neljästä kohdasta liimaamalla istuimeen koko osan levyisiä puusuikaleita. Lisäksi istuimen etukulmat ovat kolhiintuneet rikki. Tuolin liitokset ovat hyväkuntoiset. Selkänojan keskellä olevassa ruusukekuviossa on hyvin paksu maalikerros, joka vaikeuttaa kuvion yksityiskohtien hahmottamista.


Projektin alkuperäisenä tavoitteena on entisöidä tuoli mahdollisimman lähelle tilaa, jossa se oli valkoisen maalikerroksen maalaamisen jälkeen. Tästä tuolista on valmistettu ilmeisesti 1960-luvulla (tai jopa aiemmin) kopioita, jotka eivät kaikilta yksityiskohdiltaan ole identtisiä alkuperäisen kanssa. Kopiot ovat valkoisia, joten tämän tuolin entisöinnissä tavoitellaan lopputulosta, joka olisi sillä tavoin lähellä tuolista valmistettujen kopioiden ulkoasua, että tuoleista muodostuisi yhtenäinen sarja.

Entisöinnin jälkeen tuolista valmistetaan vielä yksi rekonstruktio omana projektinaan.


Entisöinti alkaa tuolin tarkalla dokumentoinnilla. Rekonstruktion valmistamista varten tuolista laaditaan tarkka mittapiirros ja siitä otetaan runsaasti valokuvia. Sen jälkeen jatketaan maalikerrosten tutkimisella.


Tuolin maalikerrokset tutkitaan huolellisesti ja eri menetelmiä (raaputus, kuumennus, liuottaminen) hyödyntämällä saadaan selville, että tuolissa on 10-11 maalikerrosta, joista alimmaisena eli tuolin alkuperäisenä pintakäsittelynä on punaruskea temperamaali.


Paitsi punaruskea, tuoli on ollut myös ruskea, vihreä, sininen ja valkoinen. Valkoisia kerroksiakin tuolista löytyy useita. Niiden alta löytyy myös mielenkiintoinen ruskea kerros, johon on ootraamalla tehty puukuvio.


Tuolin toiseen sivusarjaan jätetään väriportaikko, jossa näkyy kaikki tuolissa olevat maalikerrokset. Myös muualle tuoliin jätetään vanhoja maalikerroksia, jotta ne ovat myöhemminkin löydettävissä.


Istuinosassa on korjausta vaativia halkeamia.


Lisäksi istuimen etukulmat ovat rikki.


Istuimen halkeamat ovat kohdissa, joista tuolia on aiemmin korjattu. Nämä korjaukset poistetaan jyrsimällä ja tilalle liimataan samasta puulajista (mänty) valmistetut korjauspalat.


Istuimen etukulmien korjauksessa on käytettävä kahta puulajia, koska istuinosa on mäntyä ja tuolin muut osat koivua.


Maalinpoisto tuolin selkänojasta tuottaa yllätyksen: maalikerrosten alta paljastuu kapeat koristeurat. Niiden olemassaolosta ei kopioita valmistettaessakaan ole ollut tietoa, joten kopioissa ei näitä uria ole. Tämän havainnon ja aiemmin todetun pintakäsittelyhistorian pohjalta tuolin omistaja päättää entisöintistrategian muutoksesta: tuoli entisöidään alkuperäistä vastaavaan kuntoon eli nämä kapeat koristeurat avataan näkyville ja tuoli maalataan alkuperäistä vastaavalla tavalla, siis punaruskealla temperamaalilla. Myös tuolista myöhemmin valmistettava rekonstruktio tehdään näistä lähtökohdista.


Tuolin toiseen takajalkaan jätetään alue, jota ei hiota lainkaan. Näin kaikki tämän entisöinnin aloitushetkellä tuolissa olleet maalikerrokset ovat tallessa ainakin yhdessä paikassa. Tieto tästä ja sivusarjaan tehdystä väriportaikosta kirjoitetaan lyijykynällä istuimen alapintaan.


Säilytettävät pintakäsittelyt eristetään uusista käsittelykerroksista sellakalla.


Korjattu tuoli pohjamaalataan liitupohjusteella, joka sisältää jänisliimasta valmistettua liimavettä, liitujauhoa ja valkoista pigmenttiä. Näin menetellen saadaan temperamaalille joka kohtaan samanlainen alusta.


Tuoli maalataan hyvin ohuella maalilla, jotta esiin saadut kapeat koristeurat eivät menisi taas tukkoon. Siksi maalikerroksia tarvitaan monta (5-6 kappaletta).


Valmis tuoli. Kuvassa näkyvä punaruskea värisävy ei täysin vastaa todellisuutta, koska kuvausolosuhteita ei ollut mahdollista projektin aikana vakioida.

tiistai 26. syyskuuta 2017

Tmi Tapani K.


Opiskelun alusta asti tavoitteenani on ollut, ja on edelleen, työllistyminen huonekalualan yrittäjänä. Yrittäjän polku ei ole helppo, eikä varsinkaan, jos sille lähtee seisovin jaloin. Sen vuoksi lähden liikkeelle nyt. Toiminimen perustin jo vuosi sitten ja nyt on sopiva aika tuoda se kaapista ulos.

Koulussa alkaa toisen vuoden ensimmäinen jakso olla pian päätöksessään. Kaksi seuraavaa jaksoa ovat ns. TOP-jaksoja, eli TyössäOPpimista. Koska tällä alalla ei varsinaisia työpaikkoja juurikaan ole - huonekalujen entisöijät ovat tyypillisesti yksinyrittäjiä tai korkeintaan muutaman työntekijän yrityksiä - pidän tarkoituksenmukaisena lähteä oppimaan tässä juuri sen kaltaista työssäoloa kuin se sitten aikanaan tulee olemaan.

Nyt on siis hyvä hetki tuoda julki, että minulla on yritys, Tmi Tapani K., jonka toimialaan kuuluu huonekalujen entisöinti, kunnostus ja valmistus. Toiminimelläni on luonnollisesti nettisivut ja kuten nykyaikana tapoihin kuuluu, on se myös sosiaalisessa mediassa - Facebookissa ja Instagramissa.

Toiminimeni puitteissa otan vastaan huonekalujen entisöinti- ja kunnostustöitä sekä valmistan huonekaluja mittatilaustyönä. Yksi ihminen ei voi osata kaikkea, joten pyrin keskittymään kokopuisiin huonekaluihin. Pystyn kyllä tekemään yksinkertaisia verhoilutöitä, minkä lisäksi minulla on valmiiksi sovittuja yhteistyökuvioita vaativampien verhoilutöiden tekemistä varten.

Edellä mainittujen lisäksi olen myös kiinnostunut ostamaan kunnostuskelpoisia huonekaluja.

Olisiko sinulla minulle töitä? 

Ota yhteyttä tämän blogin kautta (yhteydenottolomake sivun reunassa) tai toiminimeni sivun kautta (sähköpostiosoite ja puhelinnumero löytyvät sivulta).

lauantai 23. syyskuuta 2017

Huippumaali haussa III


Teksti on jatkoa osille I ja II, joissa olen kertonut jännittävistä seikkailuistani pellavaöljy- ja temperamaalien ihmeellisessä maailmassa. Varsin kiinnostavaksi on muodostumassa temperamaalaustekniikan opettelu, sillä tarvitsen sitä näyttöprojektina olevan Bellman-tuolin maalaukseen - ja myös tästä tuolista valmistettavan rekonstruktion maalaukseen.

Tempera on jännittävä tekniikka. Erityisesti siksi, että maalin yhtenä ainesosana on raaka kananmuna. Munaa käytetään, jotta saadaan maaliin tarvittava öljy ja vesi sekoittumaan toisiinsa. Jokainenhan tietänee, että öljy ja vesi eivät sekoitu toisiinsa, mutta sopivan emulgaattorin käytöllä tämäkin ihme on aikaansaatavissa. Merkillepantavaa temperassa on myös se, että emulsio ei säily kauaa - useimmissa ohjeissa kehotetaan käyttämään sekoitettu emulsio noin viikon kuluessa valmistamisesta. Tätä käyttöaikaa voi mahdollisesti pidentää sopivan säilöntäaineen - esimerkiksi Atamon - käytöllä.

Temperalla maalatun huonekalun tai muun esineen pinnasta tulee hieno. Siihen muodostuu jo maalin kuivuttua sellainen puolikiiltävä pinta, joka tekee esineestä arvokkaan näköisen. Temperalla maalatun huonekalun edessä tekee mieli ottaa hattu päästä - tai siis tekisi, jos päässä olisi hattu. Lippalakkimies voi tehdä jotain muuta. Ainakin tuntea syvää sisäistä kunnioitusta.

Näyttöprojektituolin maalaaminen ja muu projektin edistäminen on ollut viime viikkoina hidasta, koska (a) flunssa ja (b) verhoilukurssi. Viimeksimainitun tuloksena on valmistunut rahi - muistathan sen projektin, josta lukiessasi epäilit, ettei se valmistu ikinä.

No ähäkutti ja lällällää, nyt se on valmis. Somen puolella olen jo julkaissut kuvia siitä ja kohta rummutan asiaa lisää, kun rupean tarjoamaan rahia myyntiin. Itselläni ei ole sille käyttöä ja siksi sen myyn. Palataan siihen pienen ajan päästä. Samassa yhteydessä kerron lisää toiminimestäni, jonka olen kaikessa hiljaisuudessa pistänyt pystyyn ja joka alkaa tässä vähän kerrassaan nousta siivilleen.

Ei tämä - tai juuri mikään mukaan - homma niin vakavaa ole, etteikö joskus ehtisi vähän leikkimäänkin. Tällä kertaa leikkimisen tuloksena syntyi kuva maalattavana olevan Bellman-tuolin hartialaudasta teltassa sadepäivänä.


sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Edistymistä ja pysähtymistä


Elokuun aikana hommat ovat päässeet hyvin vauhtiin. Bellman-tuolin entisöinnissä olen edennyt jo pintakäsittelyn pohjatöihin, mikä tarkoittaa kittaamista, hiomista, pohjamaalaamista, hiomista, kittaamista, hiomista, pohjamaalaamista - ja niin edelleen. Välillä tuntuu, että tämä kierre ei lopu ikinä, mistä käy kiittäminen ennen kaikkea tekijän omaa perfektionismia. Tuossa on vielä pieni kolhu, sen minä haluan kitata. Ja tuo halkeama tuossa pitää myös korjata. Ja tässä on koristeurassa mutka, se pitää oikaista.

Eihän näitä valmiissa tuolissa huomaa kukaan muu kuin minä, mutta siitä huolimatta haluan tehdä ne hyvin. Sitäpaitsi kaikki tämä on erinomaista harjoitusta. Tässä samat työvaiheet toistuvat, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Kun jotain tekee kerran, sen suunnilleen ymmärtää. Kun sen tekee toisen kerran, sen alkaa jo osata. Kun sen tekee kolmannen, neljännen ja viidennen kerran, alkaa homma sujua rutiinilla. Samalla työn jälki paranee koko ajan. Nythän näitä pitää treenata, jotta ne osataan sitten, kun tätä tehdään oikeana työnä, elinkeinona.

Uutta tässä oppii koko ajan. Näissä pohjatöissä uutta on ollut kittaaminen. Olenhan minä paklannut kaikenlaisia kohteita ennenkin, mutta tässä käyttämäni tasoite, Tikkurilan Öljysilote, on minulle vähemmän tuttu aine. Ja sepä onkin aika mainiota tavaraa esimerkiksi saman valmistajan Lakkakittiin verrattuna.

Ensimmäisen eroavaisuuden huomasin, kun rupesin hiomaan muutamaa päivää aiemmin kittaamiani kohtia. Hiomapaperi meni välittömästi tukkoon ja aloin jo kirota mielessäni koko tuotteen. Että pitikin valita tällainen möhnä. Mutta ei se vika taaskaan ollut aineessa, vaan tekijässä. Kas öljykitti vaatii hellää kättä. Jos hiomapaperia painaa, se menee heti tukkoon. Sen sijaan höyhenenkevyt kosketus tuottaa kerrassaan loistavan tuloksen, ja paljon pienemmällä vaivalla.

Toinen opittu asia koskee levitystekniikkaa. Lakkakitti täytyy saada levitettyä aika nopeasti, koska kun se rupeaa kovettumaan, se muuttuu hauraaksi, herkästi murenevaksi. Sen sijaan öljykitti kovettuu sitkistymällä. Kun kittiä laittaa tarpeeksi vähän kerrallaan, voi sitä muotoilla lastalla pitkäänkin, eikä kitti lohkeile. Tämä vähentää hiomisen tarvetta huomattavasti. Uskon, että riittävästi harjoittelemalla voisin oppia tämän tasoitustekniikan niin hyvin, ettei minun tarvitsisi välttämättä hioa kitattuja kohtia lainkaan. Se olisi ihanteellista: säästyisi niin aikaa kuin materiaaliakin.


Myös rekonstruktio etenee. Työjärjestykseni on sellainen, että olen ensin valmistanut kaikki tarvittavat osat (istuinlevy puuttuu vielä) raakakokoon eli niissä on riittävästi työstövaraa. Seuraavaksi laadin liitokset ja kun osat sopivat oikealla tavalla yhteen, työstän ne lopullisiin mittoihinsa. Sitten edessä on vaikein työvaihe, eli kaiverrukset. Niissä vaikeusastetta lisää se, että kaikki osat, joita joudun kaivertamaan, on valmistettava koivusta, eli varsin kovasta puusta. Mänty olisi pehmeämpänä helpompi kaivertaa. Luultavasti joudun näiden kaiverrusten yhteydessä hyödyntämään kaikkea sitä osaamista, mitä edellä kehuin hankkineeni kittauksesta.


Elokuu ei ole ollut pelkkää edistymistä. Kuukauden viimeisellä viikolla sairastuin flunssaan, joka onkin tällä kertaa poikkeuksellisen raju. Voimakas kurkkukipu, yskä ja korkea kuume ovat vieneet miehen petipotilaaksi ja vasta viidentenä päivänä oireet alkavat vähän helpottaa.

Sairastaminen ei ole koskaan kivaa, eikä koskaan ole hyvä aika sairastua. Mutta täytyy minun todeta, että tämän taudin ajoitus oli kuitenkin paras mahdollinen: olen ehtinyt tehdä elokuun alussa maantievaelluksen ja olen ehtinyt käynnistää projektit koulussa. Ja kun nyt sairastan, ehdin toipua hyvin ennen lokakuun lopussa olevaa syyslomaa, jolla minun on jälleen tarkoitus mennä Lappiin patikoimaan.

Kyllä tämä tästä taas.

lauantai 19. elokuuta 2017

Takaisin hommiin


Kesälomat on pidetty ja opiskelu jatkuu taas. En minä aivan koko kesää lorvaillut, vaan tein ihan kouluhommiakin: laadin mittapiirrokset Bellman-tuolista ja perehdyin temperamaalauksen saloihin. Opettelin valmistamaan ja käyttämään sekä liitupohjustetta että munatemperamaalia. Kumpaakin tarvitaan, kun jatkan näyttöprojektini työstämistä.

Otsikkokuvassa projektituoli on saanut ensimmäisen kerroksen pohjamaalia, joka siis tässä tapauksessa on jänisliimavedestä, liitujauhosta ja valkoisesta pigmentistä valmistettua liitupohjustetta.

Samalla kun aloittelen entisöintiprojektin pintakäsittelyä, olen ryhtynyt myös valmistamaan näyttöprojektin toisessa puoliskossa, rekonstruktiossa valmistettavan tuolin osia.


Tästä se siis jälleen alkaa. Tai oikeastaan jatkuu. Ja välillä tietysti eletään muutakin elämää, josta minun kohdallani kiinnostavimmat osat ovat erilaisia retkeilyaktiviteetteja. Niistä kerron retkeilyblogissani, jota olet luonnollisesti lämpimästi tervetullut seuraamaan.

Tervetuloa taas mukaan Tapsan opintielle!

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kesäopintoja


Ei täällä pelkästään laiskotella, vaikka lomalla ollaankin. Keväällä aloitettu näyttöprojekti, Bellman-tuoli, on mielessä näin kesälläkin. Tuolia tutkiessani siitä paljastui asioita, jotka vaikuttavat entisöintistrategian valintaan. Niistä yksi on pintakäsittely. Tuoliin on tulossa alkuperäistä vastaava käsittely, joka tapahtuu munatemperamaalilla. Sitä tekniikkaa haluan kesän aikana opiskella.

Tämäkin pintakäsittely alkaa pohjamaalauksella. Temperan kohdalla yksi mahdollinen pohjamaalaus on ns. liitupohjuste, joka valmistetaan liimavedestä (laimea jänisliimaliuos), liitujauhosta ja (valkoisesta) pigmentistä. Sitä olen kokeillut ja otsikkokuvassa näkyy testikappaleeni ennen viimeistä hiontaa. Numerot kappaleen vasemmassa reunassa ovat käsittelykertojen tunnisteita: 0 on pelkällä liimavedellä käsitelty kohta ja siitä alaspäin sitten numeron mukainen määrä varsinaisella pohjusteaineella tehtyjä kerroksia, jotka olen kevyesti hionut ennen seuraavan kerroksen levittämistä. Tähän tulee sitten päälle vielä varsinainen temperamaalikokeilu, mutta se on loppukesän asioita.


Näyttöprojektiini liittyy tuolin entisöinnin lisäksi myös rekonstruktio eli valmistan tuolista kaksoiskappaleen. Sitä varten tarvitsen yksityiskohtaiset mittapiirrokset, ja nekin alkavat olla nyt valmiina. Melkoinen homma tuossa oli, sillä tuoli ei ole muodoiltaan mitenkään yksinkertainen. Käytännössähän rekonstuktion voi valmistaa myös käyttämällä alkuperäistä tuolia mallikappaleena ja ottamalla siitä mittoja aina tarpeen mukaan, mutta tekemisen dokumentoinnin kannalta mittapiirrokset ovat välttämättömät.

Ei tämä kesä toki pelkkää opiskelua ole. Huomenna lähden ajamaan kohti pohjoista eli on tämän kesän Lapin-reissun aika. Kohteeni on tällä kertaa Enontekiö, jonne menen huiputushommiin. Yksi huiputettavista kohteista on Saanatunturi - mitä muita, siitä voit sitten reissuni jälkeen lukea retkeilyblogini puolelta.


maanantai 5. kesäkuuta 2017

Puolimatkassa


Ensimmäinen kahdesta opiskeluvuodesta on nyt takana. Mitähän sitä tulikaan tehtyä. Tässä katsaus lukuvuoden opettavaisimpiin projekteihini.


Opiskelu alkoi harjoitustyöllä, jonka myötä meidän oli tarkoitus oppia käyttämään tärkeimpiä puuntyöstökoneita - pyörö- ja vannesahaa, oiko- ja tasohöylää sekä kapea- ja leveänauhahiomakoneita - ja harjoitella liimalevyn valmistusta sekä liitosten tekoa. Opettaja käski tehdä mallin mukaisen avainkaapin, mutta minä olin tottelematon ja valmistin möykyn. Sen loppusijoituspaikkana on pöytä, jonka ääressä teen kotona tietokonehommia. Möykyn myötä pöytäni muuttui seisomatyöpisteeksi ja toimii sellaisena erinomaisesti.


Kun möykky rupesi osoittamaan merkkejä valmistumisesta, lähdin etsimään ensimmäistä oikeata entisöintiprojektiani. Sellainen löytyi SPR:n Kontti-myymälästä: erittäin huonokuntoinen vanha tuoli. Siitä puuttui palasia, muutama osa oli rikki, liitokset löysällä ja koko kampe perin murheellisessa kunnossa. Purin sen osiin, korjasin rikkinäiset, valmistin puuttuvien tilalle uudet, kokosin, ja lopuksi maalasin värillä, jollaisen olin alkuvaiheen tutkimuksessani löytänyt muiden kerrosten alta.


Kirpputorilta löytyi myös jakkaraplagiaatti eli halpiskopio Aalto-jakkarasta. Sitä oli käytetty verstasjakkarana: istuinosan reunoissa ja jaloissa oli jälkiä sahauksesta ja istuimen lakkapinnassa rälläkän heittämien kipinöiden sulattamia koloja. Tästä korjasin jaloissa olevat vauriot paikkaamalla ne uudella puulla, istuimen reunat jyrsin sileiksi ja lopuksi maalasin jakkaran Tikkurilan perinnevärikartasta löytyneellä sävyllä.


Välissä tein ystävälleni pari pikkuprojektia: jakkaran ja kukkatelineen korjaukset. Muutaman pienen vaurion korjaamisen, liitosten uudelleen liimaamisen ja pintakäsittelyn jälkeen näistä tuli kuin uudet.


Tässä vaiheessa alkoi jo olla selvää, että tuolit ovat merkittävässä osassa opiskelussani. Kesämökin varastosta pelastettu tyrnäväläistuoli tarjosi monia haasteita, kun siihen piti valmistaa tarkkaa muotoilua edellyttäviä korjauksia. Tämän tuolin pintakäsittely osoittautui siinä määrin haastavaksi, että se ei ole vieläkään lopullisesti valmis - tarvittavan osaamisen hankkiminen itse valmistetuista öljymaaleista ottaa aikansa.


Verhoilua olen päässyt hiukan harjoittelemaan. Ensimmäisenä harjoituksena päällystin jakkaran pyöreän istuinosan ja sen perään haastavampana kohteena oli satulatuolin uudelleenpäällystys. Molemmissa töissä käytin verhoilumateriaalina nahkaa.


Piirustustunneillakin on käyty. Huonekalujen entisöijän on osattava piirtää töistä asianmukaisia piirroksia, ja sitä harjoittelimme ihan perinteisellä tekniikalla eli lyijykynällä paperille piirtämällä.

Omissa projekteissani tarvittavat piirrokset teen kuitenkin tietokoneella, koska sillä tavoin tehtyinä niihin on helppo tehdä muutoksia.


Tavanomaisten piirrosten lisäksi olen opetellut tekemään myös 3D-kuvia. Niiden avulla pystyy erittäin helposti havainnollistamaan sekä itselleen että asiakkaalle, miltä jokin esine oikeasti näyttää sitten, kun se on valmis. Lisäksi 3D-kuvan voi upottaa valokuvaan, jolloin esineen soveltuvuuden ajateltuun sijoituspaikkaan voi tarkistaa jo ennakolta.


Nuo edellä olevat piirokset tein tähän projektiin liittyen: siinä valmistin mittatilaustyönä pienen pöydän, tai penkin, tai miksi sitä ikinä halutaankin kutsua. Käyttötarkoitus tällä on ergonomia: tavalliselle kirjoituspöydälle sijoitettuna tämä tekee siitä seisomatyöpisteen ja tuo tullessaan myös yhden hyllyn verran lisälaskutilaa papereille.


Tässä puolestaan on syntymässä rahi. Jotta en pääsisi sen kanssa liian helpolla, päätin tehdä liitokset koneiden sijaan käsityökaluilla. Onhan niin, että jos minä näitä hommia meinaan joskus omassa verstaassa tehdä, on minun pärjättävä ilman samanlaisia koneita kuin koulussa on. Esimerkiksi digitaalisesti ohjatusta pyörösahasta voin vain haaveilla. Rahiprojekti on edelleen kesken, kun jouduimme luovuttamaan verhoilutyötilan muuhun käyttöön ja siinä vaiheessa, kun saimme korvaavan tilan käyttöömme, olin jo edennyt muiden projektien kanssa sellaisiin vaiheisiin, joissa niitä ei ollut tarkoituksenmukaista hidastaa.


Kevään jo kovaa kyytiä lähestyessä aloitin ensimmäisen näyttöprojektini, jossa entisöin vanhan Bellman-tuolin. Tämän projektin myötä pääsen opettelemaan jälleen lisää kiinnostavia tekniikoita, kuten temperamaalauksen ja siihen liittyvät pohjustukset. Lisäksi tuolissa olevat koristeurat tarjoavat mahdollisuuden harjoitella veistotaitoja talttojen avulla.


Käsityötaitojen opettelu on aikaavievää, mutta palkitsevaa. Vielä en ole lähelläkään tilannetta, jossa voisin väittää jotain osaavani, mutta olen saanut tämänkin prosessin alulle. Näitä ei opi kuin tekemällä, ja siinä voi sivutuotteena syntyä kauniitakin aikaansaannoksia. Talttaveiston harjoittelu on yksi kesäloman ajaksi itselleni asettamistani kotiläksyistä. Ei tässä siis ihan laiskotteluun ole tarkoitus Suomen suloista suvea tärvätä.


Tunnearvoltaan ylivoimaisesti tärkein ensimmäisen opiskeluvuoden projekteistani oli tuolikuusikko. Tässä lähtökohtana oli viisi vaihtelevassa kunnossa olevaa valkoista talonpoikaistuolia, jotka meillä kotona ovat olohuoneessa ruokapöydän ympärillä. Halusimme sinne kuusi tuolia, jotka olisivat väriltään tummanruskeita ja sopisivat siten muuhun sisustukseen. Yllä olevassa kuvassa projekti on kesken - kolme tuolia valmiina, kaksi aloittamatta ja yksi verstaalla.

Tuoleja oli siis viisi, ja tavoitteena kuuden tuolin ryhmä. Sen saavuttamiseksi valmistin yhden tuolin lisää ja kunnostin loput.

Tällä projektilla oli ehdoton määräaika: tuolikuusikon oli oltava valmis 3.6.2017, koska silloin oli poikamme ylioppilasjuhla. Projekti valmistui ajoissa ja lopputulos miellyttää ainakin tekijän silmää. Tämän jälkeen voin hyvillä mielin jäädä kesälomalle.


Blogin pitäminen jatkuu viimeistään elokuussa, kun palaan taas kouluhommien äärelle. Saatan silti julkaista jotain myös kesän aikana, jos onnistun tekemään kiinnostavia asioita.

Kaunis kiitos kuluneesta lukuvuodesta kaikille lukijoilleni ja oikein hyvää kesää!