maanantai 5. kesäkuuta 2017

Puolimatkassa


Ensimmäinen kahdesta opiskeluvuodesta on nyt takana. Mitähän sitä tulikaan tehtyä. Tässä katsaus lukuvuoden opettavaisimpiin projekteihini.


Opiskelu alkoi harjoitustyöllä, jonka myötä meidän oli tarkoitus oppia käyttämään tärkeimpiä puuntyöstökoneita - pyörö- ja vannesahaa, oiko- ja tasohöylää sekä kapea- ja leveänauhahiomakoneita - ja harjoitella liimalevyn valmistusta sekä liitosten tekoa. Opettaja käski tehdä mallin mukaisen avainkaapin, mutta minä olin tottelematon ja valmistin möykyn. Sen loppusijoituspaikkana on pöytä, jonka ääressä teen kotona tietokonehommia. Möykyn myötä pöytäni muuttui seisomatyöpisteeksi ja toimii sellaisena erinomaisesti.


Kun möykky rupesi osoittamaan merkkejä valmistumisesta, lähdin etsimään ensimmäistä oikeata entisöintiprojektiani. Sellainen löytyi SPR:n Kontti-myymälästä: erittäin huonokuntoinen vanha tuoli. Siitä puuttui palasia, muutama osa oli rikki, liitokset löysällä ja koko kampe perin murheellisessa kunnossa. Purin sen osiin, korjasin rikkinäiset, valmistin puuttuvien tilalle uudet, kokosin, ja lopuksi maalasin värillä, jollaisen olin alkuvaiheen tutkimuksessani löytänyt muiden kerrosten alta.


Kirpputorilta löytyi myös jakkaraplagiaatti eli halpiskopio Aalto-jakkarasta. Sitä oli käytetty verstasjakkarana: istuinosan reunoissa ja jaloissa oli jälkiä sahauksesta ja istuimen lakkapinnassa rälläkän heittämien kipinöiden sulattamia koloja. Tästä korjasin jaloissa olevat vauriot paikkaamalla ne uudella puulla, istuimen reunat jyrsin sileiksi ja lopuksi maalasin jakkaran Tikkurilan perinnevärikartasta löytyneellä sävyllä.


Välissä tein ystävälleni pari pikkuprojektia: jakkaran ja kukkatelineen korjaukset. Muutaman pienen vaurion korjaamisen, liitosten uudelleen liimaamisen ja pintakäsittelyn jälkeen näistä tuli kuin uudet.


Tässä vaiheessa alkoi jo olla selvää, että tuolit ovat merkittävässä osassa opiskelussani. Kesämökin varastosta pelastettu tyrnäväläistuoli tarjosi monia haasteita, kun siihen piti valmistaa tarkkaa muotoilua edellyttäviä korjauksia. Tämän tuolin pintakäsittely osoittautui siinä määrin haastavaksi, että se ei ole vieläkään lopullisesti valmis - tarvittavan osaamisen hankkiminen itse valmistetuista öljymaaleista ottaa aikansa.


Verhoilua olen päässyt hiukan harjoittelemaan. Ensimmäisenä harjoituksena päällystin jakkaran pyöreän istuinosan ja sen perään haastavampana kohteena oli satulatuolin uudelleenpäällystys. Molemmissa töissä käytin verhoilumateriaalina nahkaa.


Piirustustunneillakin on käyty. Huonekalujen entisöijän on osattava piirtää töistä asianmukaisia piirroksia, ja sitä harjoittelimme ihan perinteisellä tekniikalla eli lyijykynällä paperille piirtämällä.

Omissa projekteissani tarvittavat piirrokset teen kuitenkin tietokoneella, koska sillä tavoin tehtyinä niihin on helppo tehdä muutoksia.


Tavanomaisten piirrosten lisäksi olen opetellut tekemään myös 3D-kuvia. Niiden avulla pystyy erittäin helposti havainnollistamaan sekä itselleen että asiakkaalle, miltä jokin esine oikeasti näyttää sitten, kun se on valmis. Lisäksi 3D-kuvan voi upottaa valokuvaan, jolloin esineen soveltuvuuden ajateltuun sijoituspaikkaan voi tarkistaa jo ennakolta.


Nuo edellä olevat piirokset tein tähän projektiin liittyen: siinä valmistin mittatilaustyönä pienen pöydän, tai penkin, tai miksi sitä ikinä halutaankin kutsua. Käyttötarkoitus tällä on ergonomia: tavalliselle kirjoituspöydälle sijoitettuna tämä tekee siitä seisomatyöpisteen ja tuo tullessaan myös yhden hyllyn verran lisälaskutilaa papereille.


Tässä puolestaan on syntymässä rahi. Jotta en pääsisi sen kanssa liian helpolla, päätin tehdä liitokset koneiden sijaan käsityökaluilla. Onhan niin, että jos minä näitä hommia meinaan joskus omassa verstaassa tehdä, on minun pärjättävä ilman samanlaisia koneita kuin koulussa on. Esimerkiksi digitaalisesti ohjatusta pyörösahasta voin vain haaveilla. Rahiprojekti on edelleen kesken, kun jouduimme luovuttamaan verhoilutyötilan muuhun käyttöön ja siinä vaiheessa, kun saimme korvaavan tilan käyttöömme, olin jo edennyt muiden projektien kanssa sellaisiin vaiheisiin, joissa niitä ei ollut tarkoituksenmukaista hidastaa.


Kevään jo kovaa kyytiä lähestyessä aloitin ensimmäisen näyttöprojektini, jossa entisöin vanhan Bellman-tuolin. Tämän projektin myötä pääsen opettelemaan jälleen lisää kiinnostavia tekniikoita, kuten temperamaalauksen ja siihen liittyvät pohjustukset. Lisäksi tuolissa olevat koristeurat tarjoavat mahdollisuuden harjoitella veistotaitoja talttojen avulla.


Käsityötaitojen opettelu on aikaavievää, mutta palkitsevaa. Vielä en ole lähelläkään tilannetta, jossa voisin väittää jotain osaavani, mutta olen saanut tämänkin prosessin alulle. Näitä ei opi kuin tekemällä, ja siinä voi sivutuotteena syntyä kauniitakin aikaansaannoksia. Talttaveiston harjoittelu on yksi kesäloman ajaksi itselleni asettamistani kotiläksyistä. Ei tässä siis ihan laiskotteluun ole tarkoitus Suomen suloista suvea tärvätä.


Tunnearvoltaan ylivoimaisesti tärkein ensimmäisen opiskeluvuoden projekteistani oli tuolikuusikko. Tässä lähtökohtana oli viisi vaihtelevassa kunnossa olevaa valkoista talonpoikaistuolia, jotka meillä kotona ovat olohuoneessa ruokapöydän ympärillä. Halusimme sinne kuusi tuolia, jotka olisivat väriltään tummanruskeita ja sopisivat siten muuhun sisustukseen. Yllä olevassa kuvassa projekti on kesken - kolme tuolia valmiina, kaksi aloittamatta ja yksi verstaalla.

Tuoleja oli siis viisi, ja tavoitteena kuuden tuolin ryhmä. Sen saavuttamiseksi valmistin yhden tuolin lisää ja kunnostin loput.

Tällä projektilla oli ehdoton määräaika: tuolikuusikon oli oltava valmis 3.6.2017, koska silloin oli poikamme ylioppilasjuhla. Projekti valmistui ajoissa ja lopputulos miellyttää ainakin tekijän silmää. Tämän jälkeen voin hyvillä mielin jäädä kesälomalle.


Blogin pitäminen jatkuu viimeistään elokuussa, kun palaan taas kouluhommien äärelle. Saatan silti julkaista jotain myös kesän aikana, jos onnistun tekemään kiinnostavia asioita.

Kaunis kiitos kuluneesta lukuvuodesta kaikille lukijoilleni ja oikein hyvää kesää!