Kyllä siitä rahi tulee. Kuten edellisessä postauksessani totesin, olisin voinut valita helpommankin tien jalkajakkaran eli rahin puuosien valmistamiseksi, mutta osien liittäminen ruuveilla ei nyt vaan ole koulutuksen tässä vaiheessa sovelias tapa. Halusin kokeilla, miten osaisin valmistaa liitokset käsityönä, ja sain mitä tilasin.
Se ei tosiaankaan ollut mikään helppo homma. Eikä nopea. Minulla meni useampi päivä tämän tekemiseen, mutta olihan se opettavainen työ. On selvää, että jos valmistaisin tällaisia ansaintamielessä, ei valitsemani työmenetelmä olisi millään muotoa järkevä. Valmista rahia ei voi hinnoitella niin, että tällaisesta käsityöstä pääsisi kelvollisille tuntipalkoille.
Oli kuitenkin hienoa työskennellä tavalla, joka ainakin osittain muistuttaa tapaa, jolla tällaisia on ennen vanhaan tehty. Vaikka ehdin tämän työn aikana monta kertaa jo tuskastua homman hitauteen ja vaivalloisuuteen, olen tyytyväinen, kun kuitenkin pidin pääni ja etenin valitsemallani tiellä. "Läpi kiven, perse edellä puuhun", kuten Leevi and the Leavingsin laulussa Vasara ja nauloja.
Otsikkokuvan mukainen tilanne toistui työn aikana neljä kertaa ja jokainen kerta oli yhtä juhlallinen: Se on suorassa kulmassa! Ja kun liimausvaiheessa saatoin todeta, että osat istuvat täsmälleen oikein ja ristimitat osuvat heittämällä kohdalleen, oli toisen juhlan vuoro. Kolmannet kuperkeikat heitin siinä vaiheessa, kun irrotin liimauspuristimet ja totesin jakkaran vakaaksi - minun ei tarvinnut käyttää aikaa tällaisiin töihin usein sisältyvään vakautusvaiheeseen, jossa huonekalun jalat säädetään tarkasti samanmittaisiksi. Ne onnistuivat kerralla.
Tekemistä on toki vielä paljon - varsinkin, kun teen tässä monia periaatteessa tarpeettomiakin asioita. Niistä yksi on rahin puuosien pintakäsittely. Lopullisessa tuotteessahan nuo puuosat eivät näy lainkaan, ellei rahia käännä ylösalaisin. Mutta otan tämänkin harjoituksen kannalta. Hion särmät lievästi pyöristetyiksi ja sen jälkeen kittaan pahimmat kolot. Maalauksen teen ruiskulla. Minulla ei ole juuri lainkaan kokemusta puuesineiden ruiskumaalauksesta, ja koska tässä on kyse uuden tuotteen valmistamisesta, en riko entisöinnin eettisiä periaatteita valitessani tällaisen nykyaikaisen pintakäsittelyn.
Tässä rahintekele on kitattuna ja hiottuna valmiina siirrettäväksi maalaamoon. Aitajuoksu jatkuu maalausvaiheen ajan hiukan matalampien aitojen yli, mutta kunhan pääsen verhoilun rakentamiseen, on edessä taas isompia haasteita. Tuleehan tästä ensimmäinen kunnolla pehmustettu verhoiluprojektini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti