Tekemisen meininkiä

Ensimmäinen jakso eli puolitoista kuukautta koulunkäyntiä on nyt takana. Hommassa alkaa olla selvästi tekemisen meininkiä - ei vain minulla, vaan kaikilla muillakin ryhmämme opiskelijoilla. Minä olen oppinut tämän jakson aikana puutöistä enemmän kuin koko sinä viiden vuoden mittaisena aikana (3. luokan alusta 7. luokan loppuun), jona minulle koulussa opetettiin puutöitä. Toki oppimisen edellytyksetkin ovat aivan toisenlaiset, kun puutöissä ollaan 32 tuntia viikossa kahden tunnin sijaan.

Pelkän mekaanisen tekemisen - koneet ja työkalut - lisäksi olemme oppineet ajattelemaan. Osaamme jo hiukan katsoa projektiemme korjaustarpeita ja arvioida ihan itse, miten ne kannattaisi korjata. Opettajan sanavarastoon on tullut ilmaus "tee sillä tavalla", jota hän käyttää, kun esittelemme omia arvioitamme korjaustavoista, ja olemme oikeilla jäljillä. Ei tietenkään joka kerta, ei läheskään, mutta toisinaan kuitenkin. Monesti käy niinkin, että korjaustapa, jota itse ehdotamme, olisi käyttökelpoinen, mutta opettaja teettää sen meillä kuitenkin toisin. Pääsemme samaan lopputulokseen ja opimme siinä sivussa uusia tapoja tehdä asioita.

Me opiskelemme tekemällä. Meillä kaikilla on omat projektit, jotka olemme itse hankkineet ja opettajalla hyväksyttäneet, että ne sopivat tähän kohtaan opiskelua. Ryhmässämme on tällä hetkellä seitsemäntoista opiskelijaa, ja kaikilla on 1-4 projektia koko ajan menossa. Siitä tulee melkoinen määrä erilaisia projekteja. Aina, kun jollakulla tulee jokin kiinnostava vaihe tehtäväksi, opettaja kerää meidät siihen ympärille ja kertoo, mitä ollaan tekemässä. Sen lisäksi meille on muodostunut tavaksi kierrellä ympäri salia seuraamassa, mitä muut tekevät. Jos joku huomaa toisen tekevän jotain sellaista, mitä on itse jo tehnyt, tarjotaan apua ja neuvoja. Tällainen toisen ihmisen neuvominen on muuten aika tehokas tapa oppia itsekin. On yksi asia osata tehdä jotain, ja aivan toinen asia selittää se niin, että toinen ymmärtää.

Meillä on kiva porukka. Kaikki ovat aidosti kiinnostuneita toisten tekemisistä ja toisia autetaan ja kannustetaan. Kaverin onnistumisesta iloitaan ja jos kaverilla on vaikeaa, yritetään auttaa. Jos ollaan tekemässä jotain, mihin tarvitaan enemmän kuin kaksi kättä, löytyy apukäsiä aina jopa pyytämättä. Se on hienoa.

Tästä on hyvä jatkaa toiseen jaksoon ensi viikolla. Minulla sattui tähän jakson vaihtumiskohtaan vielä sellainen kiva asia, että sain ensimmäisen varsinaisen entisöintiprojektini valmiiksi. Se näkyy tuossa otsikkokuvassa - tuo tummanvihreä tuoli. Kyseessä on sama tuoli, joka elokuun lopussa ilmestyi työpisteeseeni harmaana. Palaan tuohon projektiin vielä loppuyhteenvedon muodossa todennäköisesti ensi viikolla.

Tänään minulla oli maalauspainotteinen päivä. Maalasin siveltimellä, telalla ja ruiskulla. Sivellintä tarvitsin tuon vihreän tuolin maalaamiseen - siihen oli jäänyt vielä kolmannenkin kerroksen jälkeen kaksi kohtaa, joihin tarvittiin lisää maalia. Telalla maalasin plagiaattijakkarani istuinosan yläpintaan ensimmäisen kerroksen pintamaalia. Se on tuo pyörylä otsikkokuvassa. Pyörylän reuna on sininen, koska siinä on maalarinteippiä suojaamassa istuimen reunaa maalilta. Reuna jää puunväriseksi ja saa myöhemmin puuvahakäsittelyn. Istuimen lisäksi maalasin telalla jakkaran jalkoihin pohjamaalin.

Ruiskumaalauksen kohteita näkyy tässä. Nämä ovat piianpeilin osia. Ruiskutin niihin ohuen pohjamaalin, jonka ansiosta pinnassa olevat epätasaisuudet tulevat kunnolla näkyviin ja pystyn viimeistelemään ne ennen varsinaista pohjamaalausta. Piianpeilin lopullista väriä en vielä tiedäkään, koska tämä kohde menee myyntiin ja ostaja päättää värin.

Sain tänään myös kaksi uutta projektia. Nämä ovat asiakastöitä: esineet kuuluvat ystävälleni ja teen korjaukset hänen antamansa toimeksiannon mukaisesti. Molemmat kohteet ovat pienikokoisia, mikä on hyvä asia käytettävissä olevan tilan kannalta. Kun työn alla on monta pientä projektia, pysyy tilankäyttö hallinnassa, mutta tekemistä riittää myös silloin, kun pitää odotella esimerkiksi liimauksen kovettumista tai tarvittavan työkoneen vapautumista.

Yllä olevassa kuvassa on  seinään kiinnitettäväksi tarkoitettu kukkateline, jossa on lohkeamia ja halkeamia. Ne pitää korjata. Korjauksen jälkeen kohde pintakäsitellään, mutta lopullinen käsittelytapa on vielä auki. Korjaukset teen joka tapauksessa niin, että teline näyttäisi hyvältä myös läpikuultavan pintakäsittelyn kanssa.

Alla olevassa kuvassa on lasten jakkara, joka vaatii jalkojen liimausten korjaamista sekä pintakäsittelyn uusimisen. Sekä jalkojen lakkaus että istuimen maalaus ovat ohittaneet parasta ennen -päiväyksensä ja tarkoitus on palauttaa ne alkuperäistä vastaavaan loistoonsa.